Lemmenjoen lumoissa

Kesä 2024 oli täynnä unohtumattomia elämyksiä, kun siskoni kanssa lähdimme 26 hengen porukalla valloittamaan Suomen suurinta kansallispuistoa, Lemmenjokea. Matkan kohokohdat, haasteet ja yhdessä tekemisen ilo jäivät pysyvästi mieleemme.

Matka kohti erämaata

Päivät kuluivat vaeltaen merkittyjä polkuja pitkin ja tutustuen alueen upeaan luontoon. Reitti vei meidät muun muassa Morganojan Kultalalle, Mattit Ravadasiin, Härkäkoskelle ja Joenkielisen huipulle. Reitit olivat sopivan haastavia ja maisemat olivat palkitsevat. Rinkan paino oli tosin alkuun melkoinen, noin 17 kiloa, mutta kylläpä siihen tottui. Ja kevenihän tuo päivä päivältä eväitä syödessä. Reitillä oli onneksi jäteastioita merkityillä leirintäpaikoilla, joten roskatkin sai jättää painoa viemästä.

Tiimipaidat vaellukselle – omalla logolla ja kuvituksella

Yhtenä matkan hauskimmista projekteista oli omien tiimipaitojen tekeminen. Siskoni kanssa istuimme tietokoneen ääreen ja ideoimme paitoihin erilaisia kuvioita ja tekstejä. Halusimme, että paidat olisivat sekä tyylikkäät että käytännölliset. Päädyimme ostamaan edulliset urheilupaidat Biltemasta (mustan ja punaisen) ja suunnittelimme niihin siirtokuvat. Niistä tulikin erittäin tyylikkäät ja ne näkyvät hyvin kuvissakin. ‘WTF – Where’s The Firewood?’ ja ‘Go Wild for a While’.

Hyvä porukkahenki

26 hengen porukkamme oli tosi mukavaa ja kaikki puhaltivat yhteen hiileen. Illat vietimme leirinuotiolla kuunnellen ja kertoen tarinoita, syöden eväitä sekä kuivatellen kostuneita villasukkia ja vaatteita. Yhteinen tiimipaita toi siskoni ja minut vielä enemmän yhteen ja muistutti siitä, että olimme osa tätä ihanaa seikkailua. Ja nämä tiimipaidat muistuttavat siitä vielä monta vuotta eteenpäin.

Vinkkejä tuleville retkeilijöille

• Suunnittele omat tiimipaidat: Tee vaelluksesta entistäkin ikimuistoisempi suunnittelemalla ja teettämällä omat tiimipaidat.
• Muista pyykkinaru: Ota mukaan pitkä pätkä pyykkinarua. Siihen saat ripusteltua makuupussia, pyyhettä tai vaatetta kuivamaan.
• Opettele pari yleisintä solmun sidontaa: Kyllä muuten auttaa, kun osaa sitoa narun puihin kiinni oikeilla solmuilla, joita voi tarvittaessa kiristää tai löysätä. Onni on siis solmu, joka pysyy niin kuin se on sidottu, ja jonka saa kätevästi auki!
• Muista juoda nestettä: Uupunut olo saattaa johtua myös nesteytyksen puutteesta.
• Tarppi on kätevä sadesuoja: Sido tarppi teltan suuaukolle, niin ei tarvitse sateesta välittää astuessasi teltasta ulos tai mennessäsi sisään. Suojassa on myös kiva istua ja laittaa syömiset.
• Jäte- ja kierrätysastiat. Lemmenjoen merkityillä leirintäpaikoilla oli tosiaan jäte- ja kierrätysastioita. Ihan huippua, koska yleensähän näitä ei ole!

P.S. Sisko sanoi ottavansa mukaansa Savotan (esim. vyöhön kiinnitettävän) lisälaukun, joten päätin tehdä itselleni samanlaisen. Tänne mahtui kätevästi pari puolen litran vesipulloa, pientä purtavaa, pieni vessapaperirulla, huulirasva, puhelin ja actionkamera.

Käy lukemassa lisää tiimipaidoista, esim. Lentopallotyttöjen upeat joukkuepaidat tai Logon painatus paitaan.

Biljardipöydän verhoilu. Vaikka en ollut koskaan aikaisemmin verhoillut biljardipöytää, päätin rohkeasti kokeilla itse, toki mieheni avustuksella. Löysin tosi hyvän YouTube-video-ohjeen, jonka avulla onnistuin tässä projektissa. Video oli selkeä ja asiat hyvin selitetty. Katso video täältä!

Tarina alkaa Turusta, josta hankimme käytetyn, 7 jalan Buffalo Eliminator II -biljardipöydän. Paljon käytettyä pöytää oli säilytetty pölyisessä varastossa, jossa se oli saanut myös vähän lisäkolhuja. Toimme pöydän, osittain purettuna, peräkärryssä kotiin ja aloitimme kunnostusprojektin.

Kun pöytä saatiin kasattua paikoilleen vaateriin, sulatettiin kivien väliin vielä mehiläisvaha. Ylimääräinen vaha poistettiin ja pöydästä tuli sileä ja valmis verhoiltavaksi.

Kankaan päädyimme tilaamaan Saksasta (Dynamic Billard). Varastossa oli ‘yellow green’ -väriä, joten se laitettiin tilaukseen. Iwan Simonis -kangas oli hintava, mutta laadukas. Hintaa veralle tuli reilu 125 euroa.

Biljardipöydän verhoilu

Itse verhoilussa ensimmäinen askel oli kankaan leikkaaminen osiin, joka tapahtui oheisen kuvan mukaisesti.

Tarkistin, että kankaan sileä puoli oli ylöspäin ja aloitin kiinnittämällä kankaan niittipyssyllä MDF-alustaan videon ohjeistuksen mukaisesti. Tämä vaihe vaati tarkkuutta, jotta kangas pysyi rypyttömänä ja että kangasjoustoja tuli riittävästi pallokorien kohtaan. Pieni ylimääräinen veto kangasta laittaessa teki lopputuloksesta sileämmän.

Kulmien ja taskujen kohdalla leikkasin ylimääräisen kankaan pois ja käytin kangaskaistaleita suojatakseni sisäreunat. Tämä oli yksi tärkeimmistä vaiheista, sillä oikein tehtynä se varmistaa tasaisen ja kestävän verhoilun. Taskujen kohdalla erityistä huomiota vaati kankaan oikea leikkaus, jotta pelipinta pysyy siistinä ja kestää käytössä. Ennen viimeisen pitkän sivun nitomista, tarkistin, ettei kankaan alla ollut roskia tai epätasaisuuksia.

Lopuksi verhoilin vielä vallit videon ohjeistuksen mukaisesti, jonka jälkeen saimme vallikehikon koottua paikalleen laittamista varten. Uusimme myös pallokorit, joista muutama oli haljennut sekä tilasimme uudet päätykulmat.

Kun pöytä oli vihdoin valmis, imuroin sen kevyesti vielä mahdollisesta liasta ja pölystä, joka voisi vaikuttaa pelin sujuvuuteen.

Koko prosessi oli yllättävän sujuva ja palkitseva. Verhoilu, joka aluksi vaikutti haastavalta, muuttui askel askeleelta hallittavaksi tehtäväksi selkeän ohjevideon ansiosta. Sain aikaan ammattimaisen lopputuloksen, vaikka olin ensikertalainen. Vaikka projektista ei ole kuvia ennen purkua, niin kaikkiaan tekemistä oli paljon. Lopputulos palkitsee, koska pöytä näyttää enemmän uudelta kuin käytetyltä.

Jos sinäkin olet miettinyt biljardipöydän verhoilua itse, rohkaisen tarttumaan haasteeseen. Hyvillä ohjevideoilla ja kärsivällisyydellä voit onnistua yhtä hyvin. Ei tarvitse olla ammattilainen, kunhan seuraat ohjeita ja teet työn huolellisesti. Lopputulos on varmasti vaivan arvoinen, ja onnistumisen tunne palkitsee.

Käy tutustumassa muihin verhoiluprojekteihini!

Lentopallotyttöjen joukkuepaidat ovat hieno esimerkki siirtokuvapainatuksen mahdollisuuksista. Tämä menetelmä on tehokas tapa luoda yksilöllisiä ja laadukkaita painatuksia erilaisiin tekstiileihin. Haluaisin jakaa kanssanne projektini, jossa tein joukkuepaidat viiden hengen lentopallotyttöjen porukalle. Painatus toteutettiin mustalla siirtokalvolla, joka toi hienon ja kestävän lopputuloksen.

Siirtokuvapainatuksen vaiheet

1. Joukkuepaidan suunnittelu

Ensimmäinen vaihe oli suunnitella painatus, joka sopi joukkueen tyyliin ja toiveisiin. Keskustelimme tyttöjen kanssa heidän visioistaan ja teimme luonnokset.

2. Siirtokuvan valmistus

Kun suunnitelma oli hyväksytty, valmistin siirtokuvat leikkaamalla mustasta siirtokalvosta halutut kuviot. Siirtokalvon valinta oli tärkeää, koska sen tuli olla tarpeeksi joustava ja kestävä.

3. Painatus

Siirryimme painatusvaiheeseen, jossa käytin lämpöprässiä kiinnittääkseni siirtokuvat paitoihin. Tämä vaihe vaatii tarkkuutta, oikeaa lämpötilaa ja prässäysaikaa, jotta painatus tarttuu kunnolla ja kestää käyttöä ja pesua.

Lopputulos oli upea! Musta siirtokalvo erottui selkeästi ja toi paidalle upean ilmeen. Tyttöjen Karhu Volley -joukkuepaidat eivät ainoastaan näyttäneet hyvältä, vaan ne myös kestävät kovaa käyttöä, mikä on olennaista urheiluvaatteille. Joukkue oli erittäin tyytyväinen lopputulokseen, ja he kertoivat, että uudet paidat ovat antaneet heille lisää joukkuehenkeä kentällä. Lisäksi mahdolliset lisätilaukset tulevat myöhemmin ajankohtaiseksi, kun joukkueeseen tulee uusia pelaajia.

Miksi Siirtokuvapainatus?

Siirtokuvapainatus tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia luoda yksilöllisiä ja kestäviä tekstiilejä. Lentopallotyttöjen joukkuepaidat ovat hieno esimerkki siitä, kuinka siirtokuvapainatus voi muuttaa tavalliset paidat upeiksi, yhtenäisiksi joukkueasuiksi.

Jos olet kiinnostunut siirtokuvapainatuksista tai sinulla on projekti mielessä, ota yhteyttä.
Luodaan yhdessä jotain upeaa!

Katso myös aikaisempi postaus glitter-siirtokalvopainatuksesta, jonka tein omaan paitaani.

Logon painatus paitaan siirtokuvien avulla on kätevä ja monipuolinen menetelmä, joka on saanut suosiota niin yksityishenkilöiden kuin yritystenkin keskuudessa. Sen avulla voidaan luoda yksilöllisiä ja korkealaatuisia tuotteita, kuten t-paitoja, kangaskasseja ja muita tekstiilejä. Voit helposti uudistaa ja personoida vanhoja vaatteita, kuten farkkuja, takkeja ja muita tekstiilejä, siirtokuvatekniikalla. Tämä on loistava tapa antaa vanhoille vaatteille uusi elämä ja tehdä niistä ainutlaatuisia.

Mitä siirtokuvan painaminen on?

Siirtokuvan painaminen tarkoittaa prosessia, jossa kuvio tai teksti siirretään kalvolta kankaalle tai muulle materiaalille lämmön ja paineen avulla. Siirtokuvan painamisen etuja ovat sen tarkkuus ja suhteellisen edulliset kustannukset, erityisesti pienissä erissä.

Kenelle paitoja painatetaan?

Mahdollisuudet ovat rajattomat! Oli kyseessä sitten urheilujoukkue, yrityksen työporukka, kaveriporukan polttarit, luokkakokous, opiskelijaryhmä, kaveriporukka, ystäväjoukko, klubi, harrasteryhmä tai vaikkapa juhlat/sukukokous – yksilölliset paidat luovat yhteishenkeä ja tekevät tilaisuudesta unohtumattoman. Siirtokuvien painaminen on suosittu tapa luoda yhteenkuuluvuutta ja yksilöllisyyttä erilaisiin ryhmiin ja tapahtumiin.

Ota yhteyttä ja tilaa uniikki painatus

Teen yhteistyötä niin yksityishenkilöiden kuin yritysten kanssa, olipa kyseessä yksittäinen vaate tai suurempi tilaus. Ota yhteyttä ja luodaan yhdessä jotain upeaa ja yksilöllistä.

Tehdään vaatteistasi taidetta!

Oheisessa paidassa on käytetty materiaalina bling-bling-black ja bling-bling-red lämpösiirtokalvoa. Harmi, ettei kuvissa näy tuo hieno glitterloisto niin hyvin, kuin livenä. Kalvoa olen hankkinut mm. Lamteknolta ja Spandexilta.

DXRacer pelituolin uudelleenverhoilu tuli eteen, kun pojan huoneeseen alkoi ilmestyä tuolista lattialle mustaa moskaa. Tuolin istuinosasta sekä niskatyynystä alkoi kuoriutua keinonahan päällikerrosta pois.

Tuoli ostettiin käytettynä vuosi aikaa ja oli silloin vielä tosi hyvässä kunnossa. Tuoliin oli ehkä valittu alunperinkin huono keinonahka.

Tampereella käydessämme poikkesimme Tampereen Vaahtomuoville. Vaikutuin heidän tarjonnastaan ja sieltä löysin myös hyvin mätsäävän nahan korjausverhoiluun (kuva alla). Ajattelin vaihtaa kankaat vain tuohon istuinosaan ja niskatyynyyn.

Keinonahka Gibson

Materiaaliksi löytyi keinonahka Gibson, joka on huonekaluteollisuudessa käytetty, kestävä, laadukas keinonahka. Siinä on myös himmeä, mattamainen pinta. Tämän keinonahan pinta ei ole liukas, että esim. istuttaessa housut eivät luista siinä päällä kovin helposti. Ehkä tuo asia muuttuu, kun kankaan pinta vähän kuluu.

Sitten vaan purkuhommiin.

Jälleen kerran – puretuista kankaista sai taas hyvät kaavat.

Verhoilu kiinnitettiin verhoiluhakasilla runkoon kiinni. Koitin selvitä ilman verhoiluhakaspihtejä, koska niitä ei ollut, mutta hankintalistallehan ne meni.

Sauman molemminpuoliseen tikkaukseen oli vanhoissa verhoiluissa käytetty niskatyynyn nurjalla puolella kuitukangasta. Se olikin hyvä idea. Käytin itsekin sitä.

Istuinosasta tuli oikein siisti. Olen tyytyväinen keinonahan laatuun. Luulen, että tämä käytettynä ostettu tuli palvelee vielä monta vuotta!

Käy kurkkaamassa muitakin verhoilutöitäni, esim. Cafe Racerin penkin verhoilu!

Kuinka ihanan työn sainkaan? Provinssin bäkkärin tyynyliinojen sekä verhojen ompelun! Jee, vähänkö oli kiva projekti! Kiitos Provinssi yhteistyöstä!

Minulle toimitettiin vanhoja mainoslakanoita ja t-paitoja, joista sain ideoida tyynyliinat ja verhot. Verhoja tilattiin 30 kappaletta, jotka ompelin tuosta violettikuvioisesta kankaasta.

Tyynyliinoihin leikkasin t-paitoihin painetut kuviot ja ompelin sitten muotoonsa tuohon tyynyliinaan. Näitä tehtiin 80 kappaletta koossa 50x50cm. Tällaiset kierrätysideat on minun mieleen!

Katso myös muita ompelutöitäni.

Jälleen kerran olin kädentaitoja harjaannuttamassa Seinäjoen kansalaisopiston kurssilla “käsinkuvioitu nahkatuote – jatkajat” vuoden 2020 lopulla. Työksi otin käsinkuvioidun nahkavyön valmistus kasviparkitusta nahasta.

Mies tosiaan ehdotti työksi nahkavyötä ja antoi toki muutamia kuvaehdotuksiakin, joita voisin vyöhön kuvioida. Netin syövereistä löytyi muutamia sopivia kuvioita työstettäväksi – liekkejä, naisia ja ruutulippua…

Nahan kostutuksen jälkeen työt sitten käyntiin.

HUOM! Googlettamalla löytyy hyviä paikkoja ostaa kasviparkittua nahkaa, esim. Nahkakunta. Erilaisia työkaluja on kivasti tarjolla KH Crafting -verkkokaupassa.

Paperin läpi kuvion piirto piirtopuikolla nahkaan ja sen jälkeen piirtoveitsellä pintaviilto piirrettyä kuviota pitkin.

Tämän jälkeen kuvionti työkaluja ja nahkatöihin soveltuvaa vasaraa käyttäen. Myös toki vyön kiinnityspään muotoilu esim. pyöreäksi, että on helppo pujottaa solkeen ja on tyylikkään näköinen.

Vyön solkipää ohennetaan ohennusveitsellä, että solki on helpompi kiinnittää ja vyöstä tulee siistimmän näköinen. Ja eipä unohdeta vyön kiinnitysreikiä, jotka toki saa nopeasti reikäpihdeillä.

Tehdään uratyökalulla ura noin 3-4mm päähän reunasta, joka helpoittaa reikämeistillä reikien tekoa sekä tikki saadaan sisemmäs. Pyöristetään vyön reunat vielä reunaleikkurilla.

Ja tässä vasaraa apuna käyttäen tehdään reiät reikähaarukalla reunaompelua helpottamaan.

Tämän jälkeen vyön värjäys. Itse halusin kauttaaltaan mustan vyön. Taustapuoli imi aika tavalla väriä.

Ja vielä reunatikkaus käsinommellen vahalangalla. Tämä estää mm. nahan venymistä käytössä ja antaa toki viimeistellyn ulkonäön.

Näillä tuotteilla sai kiiltoa vyöhön. Ja aika ehdoton kapistus kiillotukseen on myös kiillotuskapula.

Käy katsomassa myös muita nahankuviointitöitäni Betty Boob ja nahkainen työkalukotelo.

Patalaput Vallilan kankaasta ovat olleet jo mielessäni jonkin aikaa, kunnes ystäväni toi minulle Vallilan valmisverhot lyhennettäväksi. Verhot olivat liian pitkät hänen ikkunaansa ja niitä piti lyhentää 40cm. Kangas oli tosi hieno, joten siitä sain vihdoin patalaput tekoon. Viininpunaista vinonauhaa olikin sopivasti hyllyssä, joka sopi tähän kankaaseen oikein mainiosti.

Leikkasin kangaslopusta noin 22x22cm paloja, joista sain kasaan materiaalit kuuteen patalappuun. Patalappuihin piti saada paksuutta, joten kaivoin kaapistani vanhaa päiväpeitekangasta, jossa oli ohut vanukerros. Tästä leikkasin samankokoiset neliöt tai ehkä muutamaa milliä suuremmat.

Liidulla merkkasin päällitikkausten paikat, eli viivottimen leveyden verran näihin. Liituhan lähtee kätevästi pois pyyhkimällä. Sitten yhdistin kaikki kappaleet yhteen ja surauttelin päällitikkaukset viininpunaisella langalla, joka soveltui kivasti myös tuohon viininpunaiseen reunavinonauhaan.

Sitten vielä vinonauhan ompelu reunaan ja loppuun tuo ripustuskuja. Patalaput valmistuu tosi nopeasti ja niitä voi antaa vaikka lahjaksi!

Lisää ompelutöitäni nähtävillä ompeluosiosta.

Työvuorossa oli seuraavana olkalaukku Maija Fagerlundin suunnittelemasta Aarre-kernistä.

Löysin Eurokankaan poistokorista pienen palan väreiltään aivan ihanaa kangasta. Kangas on Maija Fagerlundin Eurokankaalle suunnitelema “Aarre” -kuosi ja on materiaaliltaan kerniä. Määrältään tuossa palassa oli 0,75 metriä ja sen hinta oli vain 6 euroa! Ei paha! Päädyin tekemään kankaasta olkalaukun.

Eurokankaasta saa aina tuon materiaalilapun mukaan kankaille, mikä on ihan huippu juttu. Säilytän aina tuon lapun, ja sen kanssa on hyvä marssia ostamaan samaa kangasta lisää. Niinkuin tämän Loneta-kankaan kanssa olen monta kertaa tehnyt – toki taidan sen jo nyt muistaa ulkoa..

Loneta-kangas on mainio vuorikangas olkalaukkuihin jämäkkyytensä ansiosta. Se on tuplaleveä kangas, joten hintakin on edullinen.

Tällä kertaa kokeilin tehdän sisätaskuun kalanruotokantista nuo reunat. Se oli itseasiassa hyvä idea.

Vetoketjun sai sopivasti pääteltyä kantin alle, joten tällä säästyi muutama työvaihe.

Yksityiskohdiksi laitoin nuo neliskanttiset soljet, joiden väri oli “gun black”. Kanttasin myös laukun reunat samalla kalanruotokantilla. Näillä keinoilla sain laukusta viimeistellymmän näköisen.

Vanhoista farkuista saa myös upeita laukkuja, esim. tämä raidallinen olkalaukku.

Tämä Facebookin roskalavan rahi pääsi kunnostettuna jatkoajalle. Olin etsinyt hetken sopivaa, joten tämän hain heti pois. Rahin koko oli noin 120x85cm, eli se oli aika iso. Se oli nähnyt paljon elämää ja oli likainen, mutta kunnostettavaksi minä sen toki hainkin.

Siitä sitten taas purkamaan ja tutkimaan, että miten tämä rahi on toteutettu.

Kun sain verhoilun purettua, huomasin sisustan kärsineen aika tavalla, joten päätin vaihtaa ne kokonaan. Ison vaahtomuovin leikkautin tykymmästä materiaalista suoraan oikeaan kokoonsa ja siihen päälle liimasin 3cm vahvat levyt vähän pehmeämmästä materiaalista. Lisäksi hain Eurokankaasta levyvanua, jonka liimasin kevyesti kauttaaltaan vaahtomuovilevyjen päälle.

Rahin uusi kangas löytyi kaapista, jonka olin aiemmin ostanut Annalan poistopäiviltä hintaan 5 euroa metri. Suurimman osan olin siitä jo käyttänyt sohvan verhoiluun, ja tähän siitä oli jäänyt sopiva pala.

Kulmiin käytin aitoa nahkaa, koska ne mielestäni kärsivät aina ensimmäisenä elämästä, ja toki toivat samalla ‘sitä jotain’ ulkonäköön. Alemmat sivuosuudet tein kulmanahkoja mukailevasta keinonahasta. Nahat ostin Kauhavalta Sireliltä. Siellä oli muuten tosi hyvät valkoimat ja hyvä hintataso.

Myös ruskeat jalat hioin ja käsittelin uudelleen mustalla petsillä ja lakalla.

Rahi sai lisää käyttöikää ja minä olin tyytyväinen kierrätyksestä. Yksi projekti saatettu loppuun, ja taas suunta kohti seuraavaa.

Myös uudelleenverhoiltu nojatuoli pääsi jatkoajalle, käy katsomassa!