Työvuorossa oli seuraavana olkalaukku Maija Fagerlundin suunnittelemasta Aarre-kernistä.

Löysin Eurokankaan poistokorista pienen palan väreiltään aivan ihanaa kangasta. Kangas on Maija Fagerlundin Eurokankaalle suunnitelema “Aarre” -kuosi ja on materiaaliltaan kerniä. Määrältään tuossa palassa oli 0,75 metriä ja sen hinta oli vain 6 euroa! Ei paha! Päädyin tekemään kankaasta olkalaukun.

Eurokankaasta saa aina tuon materiaalilapun mukaan kankaille, mikä on ihan huippu juttu. Säilytän aina tuon lapun, ja sen kanssa on hyvä marssia ostamaan samaa kangasta lisää. Niinkuin tämän Loneta-kankaan kanssa olen monta kertaa tehnyt – toki taidan sen jo nyt muistaa ulkoa..

Loneta-kangas on mainio vuorikangas olkalaukkuihin jämäkkyytensä ansiosta. Se on tuplaleveä kangas, joten hintakin on edullinen.

Tällä kertaa kokeilin tehdän sisätaskuun kalanruotokantista nuo reunat. Se oli itseasiassa hyvä idea.

Vetoketjun sai sopivasti pääteltyä kantin alle, joten tällä säästyi muutama työvaihe.

Yksityiskohdiksi laitoin nuo neliskanttiset soljet, joiden väri oli “gun black”. Kanttasin myös laukun reunat samalla kalanruotokantilla. Näillä keinoilla sain laukusta viimeistellymmän näköisen.

Vanhoista farkuista saa myös upeita laukkuja, esim. tämä raidallinen olkalaukku.

Mies on pyytänyt minulta kilttiä jo monta vuotta. Siinä se nyt on! Vihdoin! Wikipediasta löytyy mielenkiintoista tarinaa kiltin historiasta. Käyppä lukemassa!

Kilttihän on loppujen lopuksi helppo ommella. Katsoin Youtubesta monet videot kiltin tekemisestä sekä surffasin kuvia ja blogeja löytääkseni itselleni sopivimman tien aloittaa. Malliksi hioutui lopulta seuraavanlainen.

Laskosalueen leveydeksi tein noin 60% vyötärön ympärysmitasta, että laskokset ylsivät reilusti sivuille asti. Laskokset kiinnitin ensin nuppineuloin sopivaan mittaan, jonka jälkeen silitin laskokset.

Vyötärökaitaletta hameeseen ommellessa kiinnitin myös pari D-lenkkiä odottamaan hameeseen kuuluvaa nahkapussukkaa, josko sellaisen innostuisin tulevaisuudessa vielä tekemään.

Toiseen lenkkiin teinkin sitten metsästysreissun saaliista korun/-koristeen, koska mielestäni se sopi hyvin hameen yksityiskohdaksi.

Paikalliselta suutarilta Patiinista hain vyönahkaa ja soljen, jolla kiltin saa kiristettyä sopivaan kireyteen.

Kiltin sovituksen jälkeen ompelin nahkavyön kiinni kolmisyöttökoneella, jonka voima riitti hyvin vielä tuohon paksuuteen. Lopuksi vielä leikkasin kankaan reunasta kaistaleen “röyhelöä” ja ompelin hameen etusivureunaan koristeeksi.

Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen projekti. Kiltti näyttää helkutin hyvältä päällä!

Puinen rusetti. Kuinka hieno se onkaan? Ja ekologinen. Tällä erottuu varmasti massasta. Hienoja puurusetteja löytyy monesta verkkokaupasta, kuten Konegear ja Lumowood. Mutta kuinka päädyin tällaiseen projektiin?

Ilmoittauduin vuonna 2016 Seinäjoen kansalaisopiston verhoilukurssille, jossa tutustuin valloittavan sympaattiseen Pasi Härmälään. Molemmat toimme sattumalta juuri samanlaisen keinutuolin kurssille, jonka halusimme entisöidä. Mutta palaan keinutuoliini myöhemmin.

Pasi soitti ja sanoi, että hänellä olisi minulle vähän erikoista hommaa, joten sovittiin treffit. Hän toi minulle pari vanhaa kravattia sekä nuo puiset rusetit, jotka oli tehnyt kansalaisopiston puutyöpiirissä. Kravateista sommittelimme sopivia kohtia tuohon puurusetin näkyvään keskikohtaan sekä päätimme laittaa myös kauluksesta (ehkä) näkyvään osaan myös samaa kangasta.

Sitten pitikin etsiä kaapista kangasrusetti malliksi, koska tällaista en ollut aiemmin tehnyt. Tarvittiin siis kuminauhaa, rintaliivisolkia ja -hakasia, jotka löysin ja tilasin nappitalo.fi -sivustolta.

Koska nämä puurusetit menivät lahjaksi, sovittiin tehtäväksi niille myös nahkaiset säilytyspussit. Meiltä molemmilta löytyi kaapista ohutta mustaa nahkaa, joka riitti hyvin kolmelle puurusetille. Painonapit olivat kätevä ja nopea ratkaisu säilytyspussin sulkemiseen.

Sanomattakin selvää, että minun suosikkini oli kyllä ehdottomasti tämä nahkaversio puurusetista. Se on tosi tyylikäs kuvassa sekä livenä!

Lisää ompelutöitäni nähtävillä ompeluosiosta.

Ystävättäreni toi minulle poikansa housut, jotka olivat melkein uudet. Ensimmäisen “liu’un” jälkeen oli tullut polveen reikä. Oli siis edessä collegehousujen polvipaikkaus.

Tuumasta toimeen. Ajattelin, että leikkaan molemmista lahkeista polviosuuden pois ja lisään siihen vähän paksumpaa collegekangasta. Eurokankaasta olen ostanut aivan ihanaa harjattua Cabo-collegekangasta, jota löytyi kaapista sopiva pala paikkakankaaksi.

Korjaus alkoi lahkeiden sivusaumojen purkamisella polvien kohdasta. Silmämääräisesti arvioin sopivan kokoisen alueen paikkakankaalle, joten purkasin sivusaumaa vielä siitä pari senttiä pidemmälle. Näin tehtynä jäi hyvin vielä saumurointi-/työskentelyvaraa paikkakankaalle.

Sitten leikkasin rikkinäisestä polvesta silmämääräisesti sopivan osan irti, josta sainkin sitten hyvän kaavan myös ehjän lahkeen leikkaamiseen.

Koska tarvittiin kaksi paikkapalaa, kangas taitettiin kaksinkerroin. Liidulla piirsin kankaaseen uuden polvipaikan leikkuureunat vanhaa polvipaikkaa apuna käyttäen sekä langansuuntaa tarkkailen. Paikan ylä- ja alaosaan lisäsin noin sentin verran, että pysyy lopullinen mitta samana suhteessa takapuolen pultun pituuteen.

Ja sitten vain uusien paikkapalojen leikkaus irti kankaasta ja kiinnitys nuppineuloin housuihin. Saumuroin paikkapalat ensin ylä- ja alaosistaan kiinni lahkeeseen, jonka jälkeen viimeiseksi sivusaumat vielä umpeen.

Vähän höyrysilitystä ja jälleen käyttökunnossa. Mahtavaa, housut pääsi vielä jatkoajalle!

Lisää ompelutöitäni nähtävillä ompeluosiosta.

Kipaisin Seinäjoen Marimekon liikkeeseen hakemaan ompeluun inspiraatiota. Kankaat ovat suht hintavia, joten mukaani tarttui muutamaa eri kuosia reilu puoli metriä. Päätin tehdä muutaman meikkilaukun ja nipsukukkaron, mitä nyt ostamistani mitoista sai tehtyä.

Mustien pallojen kanssa sopi mielestäni musta vuorikangas, jota hankin paikallisesta Eurokankaasta.

Myyjä suositteli vuorikankaaksi myös kerniä, joka on helppo puhdistaa. Sitä kuulemma myös paljon käytetään.

Minä ajattelin kokeilla sitä ensi kerralla, nyt pitäydyin mustassa puuvillassa.

Tästä tuli enemmänkin ‘kynäpenaali’ -kokoinen. Purkasin vanhasta meikkilaukusta tuon Marimekko-merkin pois ja ompelin sen tähän penaaliin. Sehän sopi tuohon oikein hyvin!

Nipsukukkaro Räsymatto-kankaasta

Nipsukukkaroa en ollutkaan aikaisemmin tehnyt, joten aloin googlettaa netistä ohjeita. Singeri Soikoon -blogista löysin oikein hyvät ohjeet, joita pystyin soveltaa ostamiini kehyksiin. Kehykset löysin paikallisesta Ompelutti-käsityöliikkeestä. Se on kyllä nimensä mukaisesti ‘käsityöläisen aarreaitta’.

Pussukan liimaamisessa kehykseen oli minulle hieman haastetta. Mustassa vuorikankaassa näkyi aika hyvin, jos liimaa tuhraantui vähänkään kehyksen ulkopuolelle. Liimaus vaatinee siis vielä opettelua. Jos ja kun seuraavia innostun taas tekemään.

Kehyksen kiinnityksen koin parhaimmaksi naputella pienellä vasaralla varovaisesti nahkatilkun kanssa, että kehys sulkeutuu kauniisti.

Tätä kukkaroa onkin tullut kuljetettua töissä mukana. Siellä on tallessa kaikki pienet tavarat, kuten usb-muistitikut, muistikortit ja piuhat.